ARTIKKELI | Teksti Timo Lainesalo

Rinkelinmäkeä on kehitetty hämäläisen hitaasti. Nyt se on Hämeenlinnalle ja HPK:lle juuri sopiva

Hämeenlinnalainen jääkiekkoilu siirtyi tekojäärata-aikaan vuonna 1964. Kaupungin kärkijoukkueiden HPK:n ja Tarmon kultaiset vuosikymmenet olivat takana. Joukkueet pelasivat Suomensarjassa ja paluu kotimaisen kiekkoilun huipulle oli vain kaukainen haave. Unelmasta tuli kuitenkin totta, tosin hämäläisellä hitaudella – samaa tahtia kuin olot kehittyivät.

dji_0007

Viiden vuosikymmenen aikana hämeenlinnalaisen jääkiekkoilun olot ovat kohentuneet paljon, pikkuhiljaa on tullut hyvää. Tekojääradan paikalla on nyt Ritariareena, 5 360 katsojaa vetävä jäähalli. Areenasta löytyy yhteensä 3 660 istumapaikkaa ja 1 700 seisomapaikkaa. Hallissa on riittävästi aitioita, ravintoloita ja muita myyntipisteitä, minkä lisäksi Ritariareena on katsojaystävällinen. Kaukalon tapahtumia voi seurata hyvin lähes joka paikasta. Tunnelma on parhaimmillaan todella tiivis, katsomot ovat mukavan lähellä jääareenaa.

Kuivasilta Rinkelinmäelle

Hämeenlinnalaisen jääkiekkoilun ensimmäinen kehto oli kaupungin keskustan liepeillä oleva Kuivasilta. Ei ihme, että hämeenlinnalaisen vetreän veteraaniseuran nimi on Kuivansillan Kohottajat.

 

Tekojääradasta Hämeenlinnassa haaveiltiin pitkään. Sitä ei voinut rakentaa Kuivallesillalle, vaan oli pakko keksiä uusi paikka. Se löytyi Pullerinmäen kaupunginosasta Rinkelinmäeltä.

 

Radan ensimmäiseksi isännäksi tuli Tekojääratasäätiö. Mitään ei olisi kuitenkaan saatu valmiiksi ilman jääkiekkoväen omia ponnisteluja. HPK:n, Tarmon ja kaupungin kolmosjoukkueen Tiikerien pelaajat junioreista aikamiehiin paiskoivat talkoilla hommia Rinkelinmäelle yhteisen hyvän puolesta.

 

Lopulta rata valmistui kaudeksi 1964-65. Tarmo voitti Kerhon 4-2 Rinkelinmäen jääkiekkohistorian ensimmäisessä ottelussa. Harjoituspeliä seurasi 1 131 katsojaa. Tekojäärata oli alussa nimenomaan ja vain tekojäärata. Kunnollisia sosiaalitiloja ei siellä ollut. Pukusuojista kävivät työmaakopit ja -parakit. Hökkelikylän kamiinat pitivät huolen siitä, ettei pelaajien tarvinnut tauoilla palella. Tavallista oli sekin, että myös osa katsojista änkesi ahtaisiin pukusuojiin lämmittelemään erätauoilla.

 

HPK:lla ja Tarmolla oli omat pukutilansa noin 300 metrin päässä Matin saunalla. Myös vierasjoukkueet käyttivät saman saunarakennuksen tiloja ennen ja jälkeen ottelun. Tekojääradan olot kohenivat vasta seuraavalla vuosikymmenellä, kun rata oli siirtynyt jo kaupungin omistukseen. Matin sauna jäi, kun Rinkelinmäelle nousi pukuhuonerakennus suihkuineen ja lämpimine vesineen.

 

Vuonna 1975 HPK ja Tarmo löivät hynttyyt yhteen ja HPK otti homman haltuunsa. Kerho oli 1. divisioonan kärkijoukkueita ja se eteni nousujohteisesti kohti SM-liigaa.

Jäähalliksi vuonna 1979

Jäähallikaupungiksi Hämeenlinna tuli vuonna 1979. Rinkelinmäen tekojäärata sai katon ja HPK:n toiminta saman tien uutta potkua. Kerho piipahti liigassa kaudella 1983-84. Se oli ranskalainen visiitti. Eväät eivät pääsarjaan vielä riittäneet.

 

Toisen kautensa liigassa HPK pelasi 1988-89. Siitä lähtien hämeenlinnalainen kiekkoilu on ollut liigatasoa. 30 kauden putkessa HPK on ollut liigan ”pienistä” paras: mestaruus, kaksi hopeata ja kahdeksan pronssia.

dsc_5566

Onnistuneet saneeraukset

Rinkelinmäen jäähallin ensimmäinen laajennut tehtiin vuonna 1985. Se toi halliin päätykatsomot ja vähän muutakin kivaa.

 

Seuraava merkittävä saneeraus oli edessä vuonna 1996. – Silloin käytiin seuran sisällä vakavaa keskustelua hoopeekolaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta. Olimme sitä mieltä, että kerholainen edustuskiekkoilu on tiensä päässä ellei saneeraus toteudu, kertoo Jorma Hassinen, joka oli vahvasti mukana HPK:n toiminnassa ja kuului myös kaupungin johtaviin politiikkoihin. Myöhemmin Hassinen oli Hämeenlinnan jäähalliyhtiön hallipäällikkö ja vuodesta 2005 vuoteen 2015 perustetun Hämeenlinnan liikuntahalliyhtiön toimitusjohtaja.

 

Ja tottahan saneeraus onnistui. Hallin pääkatsomon päälle nousi niin sanottu E-lippa, halli sai 14 aitiota ja ravintolatiloja. Ritarihalliksi jääpyhättö nimettiin vuonna 2002, kun jäähalliyhtiö täytti 10 vuotta.

 

Eikä tässä vielä kaikki. Nykyiseen muotoonsa Ritariareena kasvoi vuonna 2009, kun jäähallin eteläpäätyyn tuli yksi kaari lisää. Nimi oli nyt parin vuoden ajan Patria-areena. Eteläpääty sai tuolloin kahdeksan uutta aitiota sekä väestö- ja kioskitiloja. Vanhat sosiaalitilat purettiin ja niiden paikalle samoille kivijaloille saneerattiin täysin uudet tilat. Samalla harjoitusjäähalli, Metritiski-areena saneerattiin täydellisesti. Sinne tuli katsomotilat (lähes 400 istumapaikkaa, maksimissaan 700 katsojan halli), pukuhuonetilat uudistettiin ja niitä tuli lisää. Harjoitushalli yhdistettiin päähalliin aularakennuksella ja itse Areenan yläkertaan valmistui ravintolatila, jota hallinnoi nyt HPK-yhtiö.

 

Hämeenlinnan uudet jääareenat olivat kansainvälisessä testissä vuoden 2009 naisten MM-kilpailuissa. Arvokisa todisti saneerauksen erinomaisen onnistumisen.

 

Nykyään jääkiekkoilijat ja taitoluistelijat ovat Ritariareenan ja Metritiski-areenan pääkäyttäjiä. Paljon muitakin tekijöitä on Rinkelinmäellä silti tavattu vuosien saatossa. Sibelius-fantasiat ovat täyttäneet Ritariareenan lehterit, Keskustapuolue on pitänyt areenassa puoluekokouksensa, siellä on pidetty myös messuja, konsertteja ja festivaaleja, pelattu lentopalloa sekä järjestetty useita kansainvälisiä jääkiekkotapahtumia.

Hämeenlinnassa on viritelty keskustelua uudesta areenasta, mutta sellaisesta ei ole vielä tehty minkäänlaisia suunnitelmia. Kaikki on ollut toistaiseksi pelkän puheen asteella.

 

Mahdollista olisi toki laajentaa Ritariareenaakin hallin pohjoispäätyyn yhden kaaren verran. Tähänastisten saneerausten suunnittelusta ovat vastanneet arkkitehdit Seppo ja Petri Ilmarinen.

 

– Seppo tietää areenoiden remonteista kaiken. Väitän, että olemme onnistuneet erittäin hyvin, Hassinen sanoo.

Jäätä on riittävästi

Ritariareenan ja Metritiski-areenan läheisyyteen valmistui vuonna 2002 kaksiratainen Exel-jääliikuntakeskus. Siitä lähtien hämeenlinnalaisen jääurheilun olot ovat olleet erinomaista tasoa.

 

– Jo harjoitusjäähallin rakentamisella oli iso merkitys paikalliselle jääurheilulle. Se toi HPK:nkin toimintaan uutta virinää. Jääliikuntakeskuksen myötä Hämeenlinnasta poistui jääpula, eikä sitä ole sen jälkeen ollut. Myös hallien käyttöaste on korkea, kertoo Hassinen.

Kirjoittaja on eläkkeelle vuonna 2017 jäänyt Hämeen Sanomien urheilutoimituksen esimies, joka on seurannut Rinkelinmäen jääratojen tapahtumia alusta saakka.

Start typing and press Enter to search