ARTIKKELI | Teksti: Ossi Viita / Kuvat: Ossi Viita & Urheilumuseo

Rautakanslerin testamentti

Kalervo Kummolasta ilmestyi syksyllä 2020 Jari Korkin kirjoittama elämäkerta. Aluksi ihmetytti päätös kirjoittaa kirja minä muodossa. Kuitenkin mitä pitemmälle teoksen lukeminen edistyi, sitä paremmalta ratkaisu tuntui. Kalervo Kummola – jos kuka – on ollut tekijä ja näkijä.

Kalervo Kummola toimi SM-liigan toimitusjohtajana 1975–1987. Vieressä pohtivana Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Göran Stubb, joka johti liittoa vuosina 1976–1984 (kuva: Urheilumuseo).

Tämän vuoksi Kummola on nostettu myös kirjan toiseksi kirjoittajaksi, joka kertoilee lukijalle elämänsä keskeisimpiä ja värikkäimpiä vaiheita.

Ja sitten on vielä syytä tarkentaa, että toisen tekijän, Kummolan, mielestä kirja ei ole elämäkerta, vaan kyse on hänen mukaansa ”muisteloista”. Muistin tukena ovat viimeiseltä 40 vuodelta säilyneet kalenterit. Lisäksi Kummola kävi lävitse Urheilumuseon arkiston Jääkiekkoliiton asiakirjoja. Jälkikäteen hän totesi urakan olleen niin iso, että aineistoa ei lopulta ehtinyt käydä lävitse niin perusteellisesti kuin hän olisi alun pitäen halunnut.

Sivumennen todeten tässäkin Kummola on muita suomalaisia urheiluvaikuttajia päätä pidempi. Hän on ymmärtänyt, miten tärkeää on saada vanhat asiakirjat säilymään. Kummola on aiemminkin käyttänyt Urheilumuseon arkistoa. Kun SM-liiga täytti 40 vuotta, Kummola kävi lävitse liigan perustamiseen liittyviä asiakirjoja. Hän on lisäksi vaikuttanut siihen, että jääkiekkoon liittyviä asiakirjoja on saatu arkistoon.

Kirjan lukuisat ja vielä lähes poikkeuksetta oikeaan osuvat yksityiskohdat ovat vaatineet kirjoittajilta runsaasti taustatyötä. Aivan varmasti monia asioita on pitänyt tarkistaa. Pelkästään Kummolan muistinvarassa kirjaa ei ole tehty. Faktojen tarkistamisesta epäilemättä Jari Korkille kuuluu suuri kiitos kuten myös kirjan hyvästä rakenteesta ja suomen kielestä. Toistoa on vähän ja teksti on ammattimiehen tekemää. Vaihtelevuutta ja syvempää sisältöä tuovat Korkin tekemät haastattelut. Ne hän on osannut taiten sijoittaa oikeaan asiayhteyteen.

Jääkiekkohistoriamme merkittävin vaikuttaja

Yllätyksenä ei tule se, että kirjassa on runsaasti jääkiekkoa. Mielenkiintoista antia ovat tietysti kulissien takaiset tapahtumat kansallisissa ja kansainvälisissä kabineteissa. Epäilemättä Kalervo Kummola on Suomen jääkiekkohistorian merkittävin vaikuttaja ja yleisestikin ottaen 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun vaikutusvaltaisin suomalainen urheilujohtaja.

Kummola on vaikuttanut suomalaiseen jääkiekkoon 1960-luvulta lähtien. Liiton hallitukseen hän nousi 1975, varapuheenjohtajaksi 1990 ja puheenjohtajaksi 1997, mitä kesti 20 vuotta. Kummola valittiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton valiokuntatyöhön 1984, hallitukseen 1998 ja varapuheenjohtajaksi 2003, mikä pesti jatkuu edelleen.

Vuonna 2008 Kummola haastoi istuvan puheenjohtajan René Faselin. Valintaa pohjustettiin huolella, mutta Kummola vetäytyi, koska ei halunnut päätyä itäblokin ”oligarkin taskuun”. Puheenjohtajuuspelin kuviot on kirjassa Kummolan näkökulmasta hyvin selvitetty.

Vastaavasti kirjan vähiten innostavat kohdat löytyvät varsin lakonisista jääkiekon arvokisojen peliselostuksista. Onneksi niitä ei ole paljon. Eikä kirjan ainoana pointtina ole suinkaan jääkiekko.

Jääkiekkoliiton lisäksi Kummola on ollut merkittävä vaikuttaja Olympiakomiteassa, mihin liittyy yksi kirjan vauhdikkain yksityiskohta esimerkkinä kabinettivaikuttamisesta. Kyseessä on Risto Niemisen valinta 2012 Olympiakomitean puheenjohtajaksi. Niemisen valintaa pohjustettiin hauskalla illanvietolla. Mika Sulin esitteli viinikellariaan. Illan mittaan ”sovittiin puolittain leikillään” Niemisen valinta Olympiakomitean johtoon, mutta saman tien myös Pertti Alajan Palloliiton puheenjohtajuus, Antti Zittingin nostaminen Koripalloliiton johtoon, Heikki Hietasen nimitys Vierumäen toimitusjohtajaksi ja viinikellarin omistajan uusi ura Olympiakomitean pääsihteerinä.

”Jostain syystä kaikki toteutuivat. Ainut, jota ei valittu mihinkään, olin minä. En tosin ollut mihinkään ehdollakaan.”

Uskontunnustus

75-vuotias Kalervo Kummola on ehtinyt elämässään todella paljon urheilun lisäksi politiikan, bisneksen ja viestinnän saralla. Väheksyä ei sovi Kummolaa kulttuurivaikuttajanakaan, vaikka se ei hänestä ensimmäisenä tule mieleen. Siinä keskeisenä pitkäaikainen vaikutussuhde yhteen merkittävimpään kulttuuritaloon Suomessa. Kummola valittiin Tampere-talon hallintoneuvostoon heti toiminnan alkuvaiheessa 1990-luvun alussa, sitten hallitukseen ja lopulta sen puheenjohtajaksi. Tämäkään ei vielä riittänyt. Vuonna 2004 Kummola aloitti talon toimitusjohtajana, jota kesti aina vuoteen 2012 saakka.

Kirjan yllättävin ja koskettavin sivu on 404. Jo pelkästään tämän sivun sisällön takia teos on kannattanut julkaista. Harva suomalainen mies uskaltaa julkisesti tehdä sen, mihin Kalervo Kummola antautuu loppusanoissaan:

”Olen erittäin kiitollinen Luojalle siitä, että sain kasvaa lapsuuteni uskovaisessa kodissa ja että Vapahtajamme otti minut siipiensä suojaan jo lapsena. Välillä olen unohtanut Hänet, mutta aina Hän on ollut läsnä. Hän on siunannut matkaani ja antanut minulle hyvän vaimon ja lapsille huolehtivaisen äidin, kaksi hienoa tytärtä sekä kaksi ihanaa lastenlasta.” Ja seuraavaksi Kummola jatkaa samalla kauniilla tavalla äidistään, isästään ja sisaruksistaan.

Taidatkos sen enää koskettavimmin sanoa lähipiirillisesi: Olette arvokkain ja rakkain asia.

julkkarit

Kalervo Kummolan elämäkerran julkistamistilaisuudessa vas. Jari Korkki, Kalervo Kummola ja Jarkko Vesikansa kustantajan edustajana (kuva: Ossi Viita).

Mitä Kummolan kirjasta voi oppia?

Kummolan värikkäät elämävaiheet laittaa lukijan näin joulun alla pimeyden ja koronan puristuksessa ajattelemaan niin sanotusti syntiä syviä, sitä, mikä elämässä loppupeleissä on kaikista tärkeintä.

Se on toisen ihmisen, lähimmäisen, kohtaaminen.

Kummola ei esiinny kirjassa täydellisenä ja aina oikeassa olevana vaikuttajana. Esiin nousee, miten tuli tehtyä virheitä ja vääriä ratkaisuja. Välillä tuli tahtomattaankin toista tallattua. Mutta merkittävää on Kummolan halu ja herkkyys toimia aloitteellisena sovinnontekijänä. Varsinkin politiikassa sitä tarvittiin useita kertoja. Tampereella vuosikymmeniä toimineeseen aseveliakseliin, demareiden ja kokoomuksen yhteistyöhön, tuli aina välillä kupruja, joita Kummola kävi tasoittelemassa.

Lukijalle nämä kohdat näyttäytyvät opetuksena, Kummolan testamenttina: Anna anteeksi. Älä ole pitkävihainen.

Toinen keskeinen opetus on: Säilytä ystävyyssuhteet. Kummolalla on hämmentävän paljon ystäviä. Ei siis mitään puolituttuja vaan ihmisiä, jotka hän on osannut ja uskaltanut päästää lähelleen. Ihmisiä, jotka tuntevat sen julkisuuskuvan takana olevan todellisen Kalervon, joka ei ole heille rautakansleri.

Kolmas kirjan opetus liittyy osin edellä olevaan. Elämässä muiden edelle yhteiskunnallisina vaikuttajina nousevat ne, jotka verkostoituvat. Ja sen Kalervo Kummola on todella osannut niin kansallisesti ja kansainvälisestikin. Osittain kansainvälisillä areenoilla siinä on auttanut hyvä kielitaito, mikä oli pääosin Australian vuosien ansiota.

Neljäs opetus on se, mitä hyvä itsetunto voi parhaimmillaan tuoda mukanaan. Kun on hyvä itsetunto, kykenee neuvottelemaan ja tarvittaessa myös vaihtamaan oman mielipiteen, kunhan vastapuoli on osannut tarpeeksi uskottavasti perustella oman kantansa. Tästä minulla on aivan omakohtaisiakin kokemuksia, kun Kalervo Kummola toimi Jääkiekkoliiton 90-vuotishistorian seurantaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015–2018. Yhteistyömme sujui hyvin

Start typing and press Enter to search