ARTIKKELI | Teksti & kuvat: Matti Hannula
Helsingin Jäähalli vei Suomi-kiekon uusille raiteille
Helsingin jäähalli on Suomen toiseksi vanhin jäähalli. Sen uumenissa Nordenskiöldinkadun varrella on koettu monia tapahtumia, jotka ovat olleet merkittäviä vähintäänkin kotimaisen urheiluhistorian mittapuussa.
Tampere oli saanut oman hallinsa vajaat kaksi vuotta aiemmin, ja siellä pelattiin MM-kisat maaliskuussa 1965. Helsingin jäähalli vihittiin 1.10.1966. Kaudella 1965–66 helsinkiläisten SM-sarjapelit oli pelattu Pirkkolan uudella tekojäällä, kattona vain taivas. Pakkanenkin joskus piinasi. Tragikoomista oli, että kauden päätteeksi molemmat helsinkiläiset SM-sarjajoukkueet, HIFK ja HJK, olivat pudonneet Suomen sarjaan. Niinpä Jäähallissa ei sen ensimmäisellä kaudella nähty pääsarjapelejä, kakkostason kamppailuja sitäkin enemmän, kun Suomen sarjassa pelasivat HIFK:n ja HJK:n lisäksi myös Töölön Vesa ja Karhu-Kissat.
Kuvassa Helsingin jäähallin vihkiäisottelun pelaajia hallin edustalla syyskuussa 2016 eli melko tarkalleen 50 vuotta vihkiäisten jälkeen. Vasemmalta Juhani Laine (Karhu-Kissat), Timo Neira (Töölön Vesa), Heikki Järn (HIFK) ja Harri Linnonmaa (HJK).
Toistaiseksi tärkein peli
Heikki Järn oli HIFK:n kapteeni 1960-luvulla. Puolustaja ei maaleilla mässäillyt, mutta teki voitto-osuman, kun HIFK kaatoi 27. helmikuuta 1967 Vesan 4–2 uusintaottelussa SM-sarjaan noususta. Suomen sarjan itälohkon runkosarja oli päättynyt edellispäivänä. HIFK ja Vesa olivat päätyneet sarjan kärjessä tasapisteisiin. Vesalla oli parempi maaliero, mutta nousu ratkaistiin uusintaottelussa. Vihkiäisottelussa viitisen kuukautta aiemmin Jäähalli ei ollut läheskään täysi. Nyt oli: 10 814 katsojaa. Molemmat pitkien sivujen yläkatsomot olivat alkujaan seisomakatsomoja. Yleisökapasiteetti on sittemmin pudonnut noin neljänneksellä.
– Se oli HIFK:n tähänastisen historian ratkaisevin peli, Järn toteaa HIFK–Vesa-ottelusta.
– On mahdoton sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi silloin nousseet.
Kaksi pistettä kärkikaksikosta jääneen HJK:n Harri Linnonmaa oli katsomassa uusintaottelua.
– Pelin jälkeen olin pukukoppikäytävällä. Järnin Heka kysyi, olisiko minulla kiinnostusta pelata seuraavalla kaudella mestaruussarjassa.
Linnonmaa oli kiinnostunut. Siitä alkoi hänen vasta keväällä 1981 päättynyt, neljä Suomen mestaruutta sisältänyt pääsarjauransa.
Järn pelasi viimeisen täysipainoisen SM-sarjakautensa (1971–72) HJK:ssa. Rivipuolustajasta kehkeytyi lopulta maajoukkuepakki: Järn oli MM-kisoissa 1971 ja olympiakisoissa 1972.
Jalkapallotähtikin joukkueessa
Mutta palataanpa vielä tuohon Helsingin hallin vihkiäisotteluun. Siinä olivat vastakkain Helsingin ja Tukholman kaupunkijoukkueet.
Isäntien kahden maalivahdin, neljän puolustajan ja 11 hyökkääjän kokoonpanoon mahtui sekä HIFK:sta että HJK:sta viisi, Vesasta neljä ja Karhu-Kissoista kaksi pelaajaa. Lisäksi joukkueeseen pääsi kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta eli maakuntasarjasta Pitäjänmäen Tarmoa edustanut, 67-vuotiaana kesällä 2014 edesmennyt Olli Hietanen.
Mielenkiintoinen nimi vihkiäisottelun pelaajaluettelossa oli Vesaa jääkiekossa edustanut Pekka Talaslahti. Hän pelasi HJK:ssa jalkapalloa ja oli avainpelaajia, kun Klubi Suomen cupin finaalissa lokakuun 1966 lopussa kukisti Kotkan Työväen Palloilijat. Sittemmin Talaslahti oli SM-sarjan maalikuningaskin. Tänä päivänä on mahdoton ajatus, että jalkapallokauden ollessa vielä kuumimmillaan päästettäisi tehohyökkääjä hääräämään kiekkokaukaloon.
